Videolla kerrotaan tarkemmin muutospolun askelista ja kuvan avulla voit zoomata lähemmäs yksittäisiin “muutosaskeliin”. Sivun alareunasta löydät kommentti-ikkunan.
- Haluatko kommentoida muutospolulla ehdotettuja askelia?
- Ehdota myös omia tarkennuksia tai lisäyksiä ilmastoviisaiksi arjen ratkaisuiksi!
Politiikan muutospolulla käsitellään viittä muutosaskelta, joiden myötä energiaremonteista ja lähiöiden kestävistä energiaratkaisuista ovat valtavirtaa vuonna 2030. Polku alkaa tämän päivän faktojen, kokeilujen ja haasteiden käsittelyllä ja kansallisen politiikan sekä kaupunkien maankäytön ohjauksen merkitystä vähähiilisten lähiöiden rakentamisessa. Jokainen askelkokonaisuus pitää sisällään myös konkreettisia ratkaisuja, joilla muutosta voidaan edistää. Kuuntele päävaiheet alla olevalta videolta ja perehdy tarkempaan polkukuvaan alla olevassa tiedostossa.
Pääset tämän linkin avulla tarkastelemaan muutospolulle ehdotettuja askelia ja toimia: Politiikkapolku (PDF). PDF-tiedostoa pystyy alla katselemaan ja zoomaamaan suoraan, ja sen voi myös ladata omalle koneelle.
Polkukuva pysty - Politiikkapolku
Voit kommentoida polkua yläpuolen kommenttikenttään tai myös jatkaa keskustelua aiempiin kommentteihin!
Tärkeää miettiä, miten poliittisen ohjauksen tasoja ja mahdollisia tukia tuotaisiin helpommin lähestyttäviksi ja saavutettavimmiksi. Tiedon avoimuus ja energia-asiahenkilöt, jotka tuntevat paikallisen tilanteen ja voivat tukea energiaremonttien edistämistä, kuulostavat hyviltä avauksilta.
Lähiöiden energiatehokkuuden ja paikallisen energiantuotannon edistäminen on vahvasti Hgin kaupungin strategian mukaista ja potentiaali parannuksiin olisi runsaasti. Kuitenkin muut lähiöihin kohdistuvat tavoitteet ovat osin ristiriidassa tämän kanssa.
Maat ovat pääosin kaupungin omistuksessa. Kaupungilla on linjaukset nostaa nykyisiä tonttivuokria tuntuvasti, mikä kaventaa taloyhtiöiden taloudellista resurssia sijoittaa mihinkään muuhun kuin aivan välttämättömiin peruskorjaustöihin. Nykyinen taloudellinen tilanne ja kustannustason nousu hankaloittaa tilannetta entisestään. Vaikka investoinnit energiatehokkuuden parantamiseen sekä maalämpöön, LTO:hon tai aurinkopaneeleihin tms maksaisivat itsensä takaisin, ei niihin ole kustannusten nousun myötä mahdollista investoida. Voisiko kaupunki kompensoida energiaremontteja tonttihinnoittelussaan?
Lähiöiden tiivistäminen ja tonttien täydennysrakentaminen voi myös olla ristiriidassa maalämmön edellytysten kanssa -tarvittavat piha-alueet katoavat.
Olemassa olevien rakennusten mainittu korottaminen ei ole usein kiinni taloyhtiöistä vaan siitä, että rakennuttajat/rakentajat eivät näe niitä kannattavina kohteina kantakaupungin ulkopuolella eivätkä jätä urakkatarjouksia niistä. Tässäkin kohtaa lähiöalueilla voitaisiin luopua tietyilä alueilla maankäyttömaksuista kokonaan, jos rakennusta korotetaan ja kokeilla saisiko sillä hankkeita liikkeelle. Ainakaan tällä hetkellä korottamisella ei ole saatavissa taloudellista hyötyä, jolla kustantaa energiaremontteja eivätkä ne lähde liikkeelle.
Myös kaupunkiuudistusalueille voitaisiin kohdentaa kaupungin investointeja energiaremontteihin ja siten kohentaa olemassa olevien kiinteistöjen tilannetta ja houuttelevuutta.
Velvoite energiayhtiöille hajautetun tuotannon vastaanottamisesta ei välttämättä ole järkevä.
Jo nykyään Suomen sähköntuotanto tuulisina hetkinä ylittää selvästi kulutuksen. Erityisesti kesäaikaan, kulutuksen ollessa pienimmillään, kohdataan tilanteita, joissa rajasiirtokapasiteetti ei riitä kaiken sähkön hyödyntämiseen ja tuulivoimaloidenkin tuottoa joudutaan rajoittamaan sähköverkon tasapainon ylläpitämiseksi. Velvoite ottaa vastaan pientuottajien sähköä tällaisissa tilanteissa hankaloittaa verkon tasapainottamista.
Pienimuotoisen lämmöntuotannon tilanteessa asia on monimutkaisempi. Kaukolämpöverkon paluuveteen ei kuulu syöttää lisäenergiaa, se pyritään tarkoituksella pitämään riittävän alhaisessa lämpötilassa. Kaukolämpöverkon menoveden lämpötila puolestaan on niin korkea, että taloyhtiöiden paikallisilla maalämpöä hyödyntävillä lämpöpumppuja ei ensisijaisesti ole tarkoitettu tuottamaan yli 110 asteista vettä.
Korttelikohtaiset matalalämpöverkot ovat mahdollinen kehityskohde, mutta jo olemassa olevan kaukolämpöinfran korvaamisessa tällaisella ei juuri ole järkeä. Nämä ovat ajankohtaisia vain täysin uusien asuinalueiden yhteydessä.
Velvoitteen sijaan järkevämpi lähestymistapa on antaa markkinoiden hoitaa tilanne. Jo tällä hetkellä pientuottajilla on mahdollisuus sopia sähköyhtiönsä kanssa ylijäämäsähkön myymisestä.